Ihana (?) arki Valmalla hankeheebon näkökulmasta

Morjensta pöytään Oppilaitos Vamos- hankkeesta!

Edellisessä blogikirjoituksessa uhosin palaavani tälle rikospaikalle piakkoin, mutta tätä kirjoittaessani huomaan uhoamisestani kuluneen aikaa liki puoli vuotta. Onko se paljon vai vähän riippuu näkökulmasta. Dinosaurusten kuolemasta on 65 miljoonaa vuotta (lähde: 5- vuotias poikani), joten siihen verrattuna aika pikaseen ollaan liikkeellä.

Ajatuksena tällä kertaa on jakaa arkea ja sen ihanuuksia. Siis sitä mitä tällä oppilaitos Vamos- hankkeella ollaan syksyn mittaan saatu startattua käyntiin, minkälaisia sudenkuoppia vastaan on tullut ja aattelinpa ihan itsekkäästi veistellä omiakin mielipiteitä väliin, kiinnostipa se sitten tai ei. Joka tapauksessa hirvee tohina on ollut päällänsä ja kaikenlaisia avauksia tullut tehtyä yhteistyössä eri tekijöiden kanssa, ei vähiten Vamoksen päässä olevan hankeheebottaren, Ruuskas-Ennin kanssa, mutta myös muiden Valmalaisten ja koko Sakkyn henkilöstön kanssa.

Syksy alkoi iloisesti toimintakokemuspäivien (myöhemmin kirjoitettu ammattislangilla ToKo, jottet ihan mene sekaisin) merkeissä, joita Ennin kanssa rytkäytettiin menemään jokaiselle Valma ryhmälle Vamoksen tiloissa lukuvuoden ensimmäisten kolmen viikon aikana. ToKoissa ajatuksena on jakaa yhteinen kokemus jonkin teeman ja tekemisen kautta. Vetovastuu on ulkopuolisella vetäjällä (tässä tapauksessa hankeheebo + –heebotar) ja ryhmän tutor-opettaja on tasavertainen toimija muun ryhmän kanssa. Yhteisesti tehtyjen harjoitteiden avulla pureudutaan huolellisesti valmisteltuun teemaan ja käsitellään sitä yhteisesti. Samalla käydään läpi ryhmän yhteistyötaitoja ja ryhmädynamiikkaa, tuntemuksia ryhmän toiminnasta ja keskustellaan auki mahdollisia ryhmässä toimimisen esteistä. Opettajalle pyrimme luomaan mahdollisuuden saavuttaa ”opiskelijamainen” tunnetila – saavuttaa sama tunne, että on jonkun muun vietävissä yhdessä oman opiskelijaryhmänsä kanssa. Tähän tunteeseen on mahdollista palata tarvittaessa myöhemmin opetuksessa. Samoin ToKoissa on enemmän kuin tavallista, että koululla oleva toimijuuden rooli muuttuu harjoitteiden aikana joksikin muuksi kuin on totuttu. Tällaista puolta opiskelijoista (miksei myös opettajista) on vaikea päästä näkemään tutussa, rutiininomaisessa ympäristössä koulussa ja opiskelujen lomassa. Siksi onkin tärkeää, että ToKot pyritään pitämään aina jossain muualla kuin koululla, jotta kaikille annetaan mahdollisuus jättää joku jo opittu rooli hetkeksi sivuun ja ottaa tonttia haltuun jos siltä tuntuu.

ToKo-pähkäilyä Vamoksella

No joka tapauksessa yksi hankkeen uusista pilotointikohteista ja tehtävistä jutuista on koko lukuvuoden vedettävät ToKo-päivät Valman opiskelijaryhmille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokainen ryhmä vuoron perään perjantaisin uskaltautuu jännän äärelle ja haastaa itseään mukavuusalueensa reunamilla (?) jonkin tekemisen avulla. Tähän mennessä olemme päässeet käsittelemään luontoa + jokamiehen oikeuksia sekä levon ja rentoutumisen teemaa. Ollaan tehty näiden teemojen äärellä ryhminä harjoitteita ja syynätty harjoitteiden jälkeen, että mitähän hittoa sitä just tuli tehtyä. Opettavaisia hetkiä on ollut ja ToKoilujen jälkeen hankeheebon on mukava tulla yhteiseen palaveripöytään esimerkiksi savulta haisevana ja raitisilmamyrkytyksen oireista kärsivänä. Hyviä hommia, jeesjees.

Muita hankkeen pään avauksia Valmalla ovat olleet elokuinen katujunakierros (päästiin esille suurissa ja pienemmissä meedioissa. Merkittävimpänä tietenkin suuri ja mahtava Sakkyn facebook, mutta maininnan ansaitsee myös paikallinen pienempi toimija nimeltä Yleisradio), jossa kaikki Valmalaiset kierrätettiin katujunalla ympäri kaupunkia tutustuen opiskelijoiden näkökulmasta tärkeisiin kohteisiin. Ajella tärryytettiin mm. KELAn konttorin, sosiaalitoimiston, Päihdepalvelusäätiön, Niiralan Kulman, Tyttöjen Talon, Vinkkelin, piäpolliissiaseman, jne tärkeiden kohteiden kautta lenkkiä. Matkaoppaina luonnollisesti toimivat hankeheebotar ja se toinen tyyppi samasta hankkeesta, jotka matkan aikana kertoivat kyytiläisille mikä buuki missäkin kohteessa on. Hyviä hommia tämäkin, jeesjees.

Hankeheebottaren salaotos pahaa aavistamattomasta hankeheebosta katujunakierrosten tauolla...

Sitten Valmalla on aloitettu alkavien, jatkuvan haun tai alalta siirtoina tulevien opiskelijoiden, kohdennettu valmennus Valmalle siirtymisen onnistumiseksi, bändiryhmä ja opiskelijoiden bänditilan itsenäisen käytön mahdollistavan koulutuksen/perehdytyksen vetäminen, Tutor-opiskelijoiden koulutusta, yhteistyöpalaverikäytännettä opiskelijoiden opintojen sujuvuuden parantamiseksi ja samalla koko ajan kahellaan ja seurataan että onko näissä hommissa mitään järkeä ja tarvitsisiko niitä muuttaa. Ensimmäisiä uusia kuvioita jo suunnitellaan. Jeesjees.

Tutor-koulutuksen itsetutkiskelua

Mutta jotta arki ei olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan se olisi pelkkää juhlaakin välillä, niin onneksi tällä hankeheebolla on näitä pakollisia lipettejä joita täyttää, niin saadaan myös tämä puoli kolikosta haltuun ihan satasella. Nimittäin kun noita edellä mainittuja uusia pilottikokeiluja loppukesästä/alkusyksystä lyötiin lukkoon, että mihin satsataan, niin silloin ei ollut tietoa kaikista pakollisista velvoitteista ja siitä kuinka paljon se työllistäisi. Joitain juttuja oli tiedossa, mutta ei kaikkia. Laskin huvikseni ja todella nopeasti pohdittuna (en oikeesti huvikseni, vaan valittaakseni ja murmuttaakseni lipettien paljoutta jollekin joka asiaa jaksaa kohteliaisuus-, tai velvollisuussyistä kuunnella) tuossa toissa viikolla kuinka monta eri muodossa olevaa lipettiä pitäisi täyttää ja käydä läpi esimerkiksi aloittavien valmennuksen aikana. Tuo valmennus kestää 3 päivää ja siinä on monia käytännön asioita läpikäytävänä (Wilma, Valma ja sen oppimisympäristöt, käytännöt, henkilökunta, paikat yleisesti, jne. perushuttua). Niin niiden osana/lisäksi. Sain luvuksi 12! KAKSITOISTA lipettiä opiskelijoiden kanssa täytettäväksi kolmeen päivään! Niiden lisäksi tulee vielä lipetit joita minä täytän ihan keskenäni, jotta saadaan vaikuttavuudenarviointia todennettua ja ESR:n pykälät täytettyä. On tälläselle maalaisjärkeen /-järjettömyyteen ja ”kädet sonnassa” operoivalle kaverille pikkasen hankala paikka nöyrtyä byrokratian edessä. Kuitenkin samalla aattelen, että meikäläisellä on onneksi tähän koulutusta ja palkallista aikaa käytettävissä, joten meikämandoliinosta viis, mutta että opiskelija, joka ehkä etsii paikkaansa opinnoissa tai yhteiskunnassa on aika mahdottoman paikan edessä lipettiviidakossa. Liika on liikaa lipettien määrässäkin sanon mie. Aika näyttää saako tähän asiaan jotain ratkaisuja tehtyä siten, että kaikkien lipettimäärä kohtuullistuisi. Joka tapauksessa hankeheebon aika näyttää sujuvasti kuluvan myös Automaattisen Tietojen Käsittely- laitteen äärellä.

Muutenhan nää on hyviä hommia, jeesjees. Katotaan mikä laji ehtii kuolla sukupuuttoon ennen seuraavaa postausta. Siihen asti se on morienttos!

T: Hankeheebo Oppilaitos Vamos-hankkeesta, elikkästä sosiaaliohjaaja Tatu Savolainen Valmalta