Kohti uutta, millä eväillä?

22.8.2016 -

Koulutuksen kehittäminen ja meidän jokaisen oma oppiminen on elinikäinen jatkumo. Tarpeet muuttuvat, kyky asioiden omaksumiseen vaihtelee ja usein tavoitteissakin on epäselvyyttä. Kaikki tämä kuvastaa sitä tilannetta, jossa yhteiskunta, eri koulutuksen järjestäjät, yritykset ja opiskelijat tällä hetkellä ovat. Odotukset uudistumiselle tulevat esille joka hetki usein eri tavoin. Kuinka eteenpäin menemisestä sitten parhaiten selvitään?

Savon koulutuskuntayhtymä on keskeinen osa alueemme kehittämistä ja arkea. Meille tullaan opiskelemaan perustutkintoja, täydentämään aikaisempaa osaamista tai vaihtamaan kokonaan omaa alaansa. Opiskelijoissa on nuoria ja jo pitkänkin työuran tehneitä henkilöitä.

Olemme jatkuvassa ja tiiviissä vuoropuhelussa eri työnantajien kanssa. Työelämän tarpeet ja odotukset ovat moninaiset. Ammatillisten taitojen lisäksi tarvitaan yhä enemmän ja monipuolisesti erilaisia vuorovaikutustaitoja. Asiakaslähtöisyys korostuu kautta linjan ja sen ymmärtäminen on keskeinen osa koulutuksen kehittämistä.

Toisaalta valtio omilla toimillaan sekä mahdollistaa että pakottaa muutokseen. On meidän oma valinta, miten siihen suhtaudumme ja kuinka jatkossa tulevissa puitteissa toimimme? Opiskelijoilla on omat oikeutetut odotukset laadukkaasta ja työelämän tarpeisiin vastaavasta opetuksesta. Työelämän odotukset laaja-alaisista osaajista ovat yritysten menestymiselle ja julkisten toimijoiden tarpeet  palveluiden tuottamiskyvylle ovat kriittisiä tekijöitä.

Millä eväillä koulutusta sitten viedään eteenpäin? Valmiuteen ja kykyyn vaikuttavat monet tekijät, kuten kyky nähdä tulevat tarpeet, valmius käydä niistä avointa keskustelua, edellytykset muuttua ja jokainen omalta osaltaan sitoutua uudistamaan omaa ja siten yhteistä toimintaamme. Mielestäni meidän ei tule olla vain uudistusvaatimuksiin vastaava toimija vaan meidän tulee asennoitua työhömme siten, että me yhdessä olemme etunenässä tekemässä muutosta ja tuomassa uusia asioita, osaamista ja näkemystä kehitykseen.

Reagointiin on monia välineitä ja sen tulee olla osa koko kuntayhtymän toimintaa. Esimerkiksi kysymys digitalisaatiosta nousee säännöllisesti esille. On suuri ero sinä, seuraammeko sen mahdollisuuksia vai lähdemmekö itse määrittämään mitä se voisi sisältää ja aktiivisesti hakemaan siitä mahdollisuuksia, joita vielä ei ole edes tarkkaan tiedossa? Millaiset ovat tulevat oppimisympäristöt? Rakennammeko niitä nykyisten esimerkkien pohjalta vai lähdemmekö luomaan kokonaan uutta ajattelua? Jatkammeko nykyistä työelämäyhteistyötä kuten olemme viime vuosina tehneet vai luommeko ihan uudenlaisia malleja ja toimintatapoja ennakkoluulottomasti lisääntyvät tarpeet ja odotukset huomioiden, ehkä ylittäenkin?

Kyse on asenteesta. Meidän on arvostettava omaa ja toistemme osaamista. Ammennettava siitä uusia mahdollisuuksia avaavia esityksiä. Vahva itsetunto, mutta aito kiinnostus tehdä uutta ja kehittyä yksilöinä sekä kuntayhtymänä luo tulevaisuutta, jossa kykenemme vastaamaan eteemme tuleviin tarpeisiin, myös niihin uusia avauksia tuoden. Ei vain reagoiden.

Opiskelijoiden ja  työelämän odotukset, lainsäätäjän normit ja rahoituspohja sekä oma halumme luovat kiinnostavan kokonaisuuden, jossa on eväitä menestyä, mutta jäämällä paikalleen myös syödä eväät hyvin pian loppuun. Tulevaisuutta ei ole eletty vielä päivääkään. Mennyttä ei enää tule. Vain nykyisyys on tässä ja nyt. Nyt tehtävät päätökset ja asenne menestyä myös tulevaisuudessa vie kohti uutta. Eväitä meillä on, kunhan käytämme ne viisaasti!

 

Heikki Helve

Samalta kirjoittajalta