Otsikkokuva

Käyttäjän Oppilaitos-Vamos kuva
25.02.2019
Nuoret

Participation of young people with challenges – Tokat, Turkey 29.4-4.5.2019_VOL 2.

Terveisiä Turkista! Hienot on maisemat ja ilma on ku morsian!

Tässä tapaamisessa on tarkoitus siis pohtia osallisuutta monilta eri kanteilta, käydä läpi kuinka käytännössä ponnistetaan eteenpäin silloin, kun oikeasti puhutaan huono-osaisuudesta tai sosioekonomisessa heikommassa asemassa olemisesta, vertailla nyt neljän eri maan kesken omassa maassa olevia tuen tarpeita ja niiden eroavaisuuksia, opetella käytännön työvälineitä asioiden työstämiseen erilaisten nuorten ryhmien kanssa, ja ja ja vaikka ja mitä. Ei oo huonoa settiä luvassa paperilla sitten alkuunkaan! Eilisen matkustuspäivän jälkeen luvassa tänään on vain yhteistä syöpöttelyä ja tutustuminen paikalla olevaan porukkaan – suurin osa kun saapuu pelipaikoille vasta nyt maanantaina. Omasta puolestani täytyy sanoa, että onneksi tultiin jo eilen (eilen ja eilen, klo 02.45 perillä), niin saa hiukan elpyä ennen kun aloitetaan tykittää täysillä eteenpäin. Voin sanoa, että nimittäin turkkilaisen lentoyhtiön nahkapenkkiin jäi savolaista Savolaisen jäähdytinnestettä selkäperistä jonniin verran, eikä rapiat 6h pikkubussimatka Ankarasta Tokatiin pitkin vuoristoteitä nostattanut yhtään tämän päivän vireystiloja…

Meitä täällä Turkissa pitäisi olla lopunperin paikalla reilut parikymmentä työntekijää neljästä maasta. Työympäristöt vaihtelevat kunkin maan kesken melkoisesti: Turkin osallistujat tulevat Suomen yläkoulua vastaavasta ympäristöstä, saksalaiset ovat kunnallisesta nuorisotyöstä Lauenburgista, puolalaiset ovat Biala Podlaskasta 3. sektorin toimijoita ja sitten me finskit olemme sekalainen seurakunta. Hankehemmo-pitkätukka, eli meikä on Sakkylta, pari henkilöä on Metsäkartanolta (tsek it aut hier: www.metsakartano.com) ja sit on toi yks Leea, jonka on voinut löytää viimeisen parin vuoden aikana niin etsivästä nuorisotyöstä Kuopiosta, eräoppaan roolista Saariselältä, kuin vaikka lastenkodin yökön hommistakin. Osa vanhoja tuttuja ja osa uudempia, mutta tämän reissun jälkeen ollaan varmasti parempaa pataa kaikkien kesken. Onpa jo viritteillä konkreettisia yhteistyökuvioita opiskelijoidemme eduksi, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kattokaas, meikä kun hämmentää niin on vaan yksi asento – this one goes even to the eleven!!!. :) 

Jännä päästä jakamaan ajatuksia muiden maiden edustajien kanssa. Kuulla mitä he ajattelevat ja yrittää itse sönköttää omia pohdintojaan längvitsillä muiden kuultavaksi. Ihmiset ovat tulleet hyvin erilaisilla kielivalmiuksilla ja täytyy jo muutaman tunnin kokemuksen perusteella sanoa, että saksan kielen parempi taito ei olisi haitaksi yhtään. Kaikkien muiden maiden kokoonpanosta löytyy nimittäin suvereeni saksan osaaja ja me suomalaiset koitetaan pysyä kärryillä englannin kielisten keskustelujen pohjalta. Hyvin tää menee, sanokaa mun sanoneen – suurempi huoli on se, että täällä ei meinaa saada kahvia mistään, pelkkää teetä vaan koko ajan raijataan nenän eteen…

Omia ajatuksia osallisuudesta ajattelin tähän jakaa, jotta kaikki voivat mielikuvitella mitä ne kaksi aivosoluani aiheesta ajattelevat. Suomessa, etenkin nuorisotyössä, mutta myös yleisesti, on mielestäni koko ajan korostettu enemmän ja enemmän osallisuutta ja sen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille: Kuinka saada esimerkiksi nuoret itse päättämään ja vaikuttamaan asioihin ja sitä kautta myöskin motivoitumaan tekemään asioita itselleen, jollekin muulle tai miten vaan. Sakkyn ja Valman tapauksessa on sosiaaliohjaajana toimiessani ollut ilo huomatta, että nuoria kuunnellaan ja heitä kannustetaan vaikuttamaan omaan tarinaansa (tykkään käyttää termiä tarina – jokaisella on oma tarina, jota jokainen kirjoittaa omilla valinnoillaan ja päätöksillään eteenpäin. Tarinan jatkumossa voi vaikuttaa vain tulevaan, mutta jo olemassa oleva tarina vaikuttaa siihen millaista tarinaa meidän on jatkossa mahdollista luoda. En tiedä saitteko kiinni ideasta, mutta lyhyesti jotenkin noin). Opiskelijat saavat vaikuttaa ja osallistua, jotta opiskeluista tulisi mielekkäämpiä ja opiskelut etenisivät lupsakkaammin etiäpäin. Samoin itse työskennellessäni pyrin aina antamaan ohjat opiskelijalle (Ja koska sosiaaliohjaajan toimenkuva on taatusti kaikille enemmän tai vähemmän epäselvä, niin tehäänkö kuulkaas silleen, että kirjoitan siitä sitten jonkun oman stoorin joskus. Jos muistan. Ja jos asia on mitenkään ajankohtainen. Mutta sanotaanko niin, että tehtävänäni on antaa jeesiä Valman opiskelijoille tilanteessa riippumatta. Olkoon se sitten jeesiä raha-asioissa, mielenterveyden asioissa, sosiaalisissa suhteissa, opiskeluvalinnoissa, pyykkiaineen valitsemisessa, päihdejutuissa, jne.). Opiskelija siis määrittää ja antaa minulle oikeuden työskennellä hänen kanssaan ja sit työskennellään yhdessä aiheesta riippumatta. Tai sitten ei anna. Sitten pitäs olla heittää kehiin joku tyyppi, jonka kanssa työskentely onnistuisi. Aina ei välttis ole, mikä on huono juttu. Mutta minun kanssa leikkiessä opiskelija saa luvan itse olla tekijä. Ei nimittäin onnistu, että meikämandolino kattaa pöydän valmiiksi. Yhessä mennään, yhessä tullaan, vaikka se joskus vaatiikin enemmän aikaa asioiden hoitamiseksi. Toisaalta tämä tapa on mielestäni ainoa keino saada opiskelijoille aikaan tunne, että he luovat omaa tarinaansa ja minä olen siinä tarinassa pelkkä sivuhenkilö. niin sen pitääkin olla ja sellaisena haluan pysyäkin. Aina.

Mm. tällasia ajatuksia ajattelin täällä osata sanoa längvitsillä, eli enkulla. Huippuja päiviä tulossa. Toivottavasti. Mistä sitä ikinä tietää, tiedä vaikka tuulettimeen lentää ties mitä tuubaa. Mutta toisaalta ei voi mennä ihan mettään, koska tällä on kyse osallisuudesta ja itse saan tarinaani vaikuttaa, jotta reissusta tulee mahdollisimman antoisa. Ja kaikki yhtään minua tuntevat voivat mielikuvitella, että jos mielessäni on joku ajatus sanottavana, niin saanko sen päkistettyä suustani pihalle. Ne jotka eivät tunne, niin voin kertoa että todennäköisesti saan. Paitsi jos ei oo kahvia. Sitten en lupaa yhtään mitään.

Meikäpä tsättäilee seuraavan kerran sitten kun on jotain enempi asioiden äärellä tapahtunut. Koitan laittaa kaikesta myös kuvatuksia, niin pääsette käsiksi siihen, mitä täällä touhutaan. Nyt noi kuvat on enempi meikän turistiotoksia maisemista. Paitsi toi lounaana ollut kebu. Jummijammi se oli hyvää! Ja mitäs ruoan päätteksi sitten tarjoiltiin. No voi #&%*^!

Terveisin: 29.4.2018, Tokatista Tatu