Otsikkokuva

Käyttäjän Oppilaitos-Vamos kuva
25.02.2019
Nuoret

Participation of young people with challenges – Tokat, Turkey 29.4-4.5.2019_VOL 3.

No nyt on ollut täysi rähinä päällä koko ensimmäisen päivän!! Virallinen ohjelma alkoi klo 09.00 ja päättyi meikäläisen kännykän kellon mukaan 22.12. Arvoisat kollegat, lähiesimies ja siitä ylöspäin oleva kuntayhtymän dirikkaporras voivat kuitenkin olla huoletta kahdestakin eri syystä. Virallisissa koulutus-/ seminaari-/ ym. työreissuissa ei minulle kerrotun mukaan ole lupa merkata, kun normityöpäivän pituus, eli meikäläisen tapauksessa se 7,75 tuntia. Ja toiseksi: Meikän liksahan tulee Rrysselistä, joten no worries – Vuoden 2019 budjetti ei kaadu pitkätukan touhuamiseen Turkin maalla.

Suomen kokoonpano näissä kinkereissä

Päivä oli, ja on ollut kaikin puolin antoisa. Olen saanut tehoannoksen No youth left behind- projektista, siitä mitä on tehty ja siitä mitä on vielä tulossa. Projektin jo saavutetuista konkreettisista tuloksista, onnistumisista, huippuonnistumisista sekä haasteista ja suoranaisista vaikeuksistakin. Lissee käynnissä olevasta projektista voi tiirailla täältä: https://inter-youthwork.jimdo.com. Samoin lisää voi katsella tuosta kuvakoosteesta, aika hyvin tavoittaa ajatuksia mitä työstettiin aamupäivä. Täytyy kuitenkin myöntää että näin lähemmäs klo 23 kun yrittää summata ajatuksia kokoon kaikesta kokemastaan, niin voin kuulkaa kertoa että ei lähe. Siksipä aattelin vaan kirjoittaa ensimmäisiä fiiliksiä tästä päivästä ja toivoa, että huominen aikataulu pitää, jotta saan kasata illalla rauhassa ajatuksia kaikesta.

 

Joka tapauksessa ensimmäinen päivä oli antoisa. Sain järkyttävän määrän oppia itselleni monelta eri kantilta: kielellisiä valmiuksia ja ammattisanaston kartuttamista (esimerkiksi meikä ei kaikessa tietämättömyydessäni tiennyt sanaa evaluation ja sen merkitystä, mutta nytpä tiedän), useita käyttökelpoisia harjoitteita, joista esimerkkinä olkoon minusta piirretty omakuva ja sen tekoprosessi sekä vaikkapa keskustelut osallistujamaiden samankaltaisista haasteista nuorten kanssa työskentelyssä. Toisaalta itselleni jäi kysymysmerkkejä ilmaan, mutta onneksi on monia asioita, joihin vielä palataan viikon aikana. On ollut hienoa huomata, että omalla ammattitaidolla ja näkemyksillä, omalla englannin kielen taidolla ja sosiaalisilla skilsseilläni pärjää Turkin vuoristossa kansainvälisessä vertailussa heittämällä. Tästä on huomenna aloittaa aamulla nuorten haasteiden jatkotyöskentelyä ja ohjelmaa eteenpäin. Jos tässä vaiheessa ihmetys herää ohjelmassa olevasta open space-kohdista, niin voin kertoa, ettei se ole vapaa-aikaa, vaan osallisuuden hengessä osallistujat saavat itse nostaa teemoja joita ryhmässä halutaan käsitellä. Joku kuiski, että olisipa se kuulemma joku ihan oikea työtapa – mene ja tiedä. Alustavasti osallisuuden ilmentyminen Sakkyssa yleisesti, ja erityisesti Valmassa, on herättänyt kovasti kiinnostusta ihmisissä yli valtakuntien rajojen, niin eiköhän pitkätukka nykäse Savolaisen shown eetteriin ja längvitsillä viäntäen esittele kuinka meillä asioita on ajateltu + tehdään käytännössä. Tämän päivän kokemusten perusteella kestämme kansainvälisen vertailun kevyesti. Mutta nyt ekaksi unta kalloon ja huomenna uusin silmin kohti uusia seikkailuja!

T: 30.4.2018, klo 23.13, Tokatista Tatu

P.S. Kaikille syvästi huolestuneille lukijoille kerrottakoon, että kahvitilanne on oleellisesti parantunut. Murukahvia saatavilla omatoimisesti pitkin päivää ja päivällisellä jopa kysyttiin, että haluaako joku teen sijasta kahvettia. Minä halusin – aika jännä. Henkiin siis jäädään.

 

1.5.2019

Prejudice tarkoittaa savoksi ennakkoon kovasti epäilyttävää touhua. Sen opin ainakin tänään huonosti nukutun yön jäljiltä. Ei olisi pitänyt tätä kirjoittaa illalla/yöllä. Liika tuli ideoita sitten, kun valot olivat jo sammuneet. No tietenkään niitä ei juurikaan aamulla enää muistanut mut elämä on. No mutta sanavarastoni kartuttamisen lisäksi kävimme läpi osallisuuden ja haastavien elämäntilanteiden tematiikkaa monelta eri kantilta. Se mikä on osallisuutta Suomessa, on minun ymmärrykseni mukaan ainakin osittain hakusessa vaikkapa Turkissa. Esimerkiksi osallisuus nuorena hänen oman elämänsä osalta on Turkin maalla kovin erilaista ihan pelkästään siitä syystä, että kulttuurissa on tapana asua kotona siihen saakka kun avioituu. Ja tapana myös on, että vanhemmat hoitavat nuorensa asioita hyvin pitkälti aina kotoa lähtemiseen asti. Mutta koskapa Turkin osallistujat tulivat koulumaailmasta, he myös olivat erittäin kiinnostuneita tänään pitämästäni työpajasta osallisuudesta Savon ammattiopistossa. Esimerkiksi Tutor-opiskelijana oleminen, HOKS, Salkku, tarjotinvalinnat kuulostivat oman tulkintani mukaan asioilta joista olisi haluttu kuulla hyvinkin paljon enemmän. Samoin Valma koulutuksesta, sen tavoitteista ja tavoista toimia olisi myös saanut suu vaahdossa kertoa paljon enemmän, mutta enpä olisi tätä nyt kirjoittamassa, jos kaikkeen olisi tartuttu. Joka tapauksessa suomalainen ja savolainen tapa järjestää ammatillista koulutusta herätti todella positiivisia pössiksiä. Kyllä näin on näkkileipä.

Sitten toinen konkreettinen oppi tältä päivältä on open space metodi. Se ei siis liittynyt avaruuteen sen enempää kuin vapaa-aikaankaan. Tai toisaalta olisi voinut liittyä kumpaankin, jos osallistujat niin päättävät. Hyvä työtapa. Pähkinänkuoressa se tarkoittaa, että olipa kerran tyyppi, joka ihmetteli miksi kaikissa koulutuksissa parhaat ideat syntyvät aina tauoilla, jotka aina ovat liian lyhyitä, koska juuri kun pääsee vauhtiin, on mentävä takaisin osallistumaan koulutukseen. Siispä Harrison Owen- (muistaakseni näin – Harrison, niinku Harrison Ford eli Han Solo ja Owen, niinku uuni tai suosikkijalkapallojoukkueeni Liverpoolin entinen hyökkäjäsuuruus) niminen heppu kehitteli työtapaa joka perustuisi siihen, että ollaan ikään kuin koko ajan tauolla. Lisätietoja tuntui löytyvän melkoisesti, jahka jaksaa inttervepin monikansallisen hakukoneen tekstikenttään kirjoittaa esim. open space method. Kokeilkoon ketä kiinnostaa.

Vitsi, että on etuoikeutettu olo saada olla mukana tällasessa jutussa!! Koko ajan verkostoituu, koko ajan längvitsi paranee, koko ajan väsymys kasvaa, kun joutuu keskittymään aiheisiin täpöttimellä, mutta koko ajan myös kahvihuolto pelaa paremmin ja paremmin. Mutta kyllä on jo nyt sanottava, että matkailu avartaa! Josko sitä ainakin kerran vielä koittas Sakkyn serveritilaa täyttää täältä Turkista, niin kovasti monta asiaa on koko ajan mielessä jota haluaa kaikille tänne jakaa. Jeejee ja rokrok!

Terveisin: se sama tyyppi kun yllä, siitä samasta paikasta.