Otsikkokuva

Käyttäjän Oppilaitos-Vamos kuva
25.02.2019
Yleinen

Participation of young people with challenges – Tokat, Turkey 29.4-4.5.2019_VOL 4.

Olkoon tämä viimeinen postaus täältä Turkin maalta. Johan noita on tullut tehtyä sellasta tahtia, että oikeasti kohta saa itseään kutsua myös ammattiblokkaajaksi. Eiku Bloggaajaksi. Vai miten se kirjoitetaan? Ei mitään käryä. Ehkä siis vielä pitää vähän perehtyä alaan, kun ei edes ammattinimikettä osaa oikein kirjoittaa. Mutta hauska pään avaus blogikirjoittamisen maailmaan tämä on ollut. Joutunut haastamaan itseään uudella tavalla. En olisi nimittäin uskonut muutama vuosi sitten, että tällasta tulen koskaan tekemään ja tässä ollaan. Hyvä että kehityspotentiaalia on vielä jäljellä meikäläisessäkin. Pakko sanoa ääneen erityiskiitos Laitisen Helille sinne markkinointiosastolle, kun on auttanut kaikissa ropleemoissa ja julkaissut nämä kaikki kirjoitukset Suomesta käsin. (Mainittakoon myös, että kun eka kirjoitukseni alkoi lauantai-iltana lähetetyllä spostikirjoituksella tunnusten toimimattomuudesta, niin Helipä se oli hoitanut hommat kuntoon jo sunnuntai aamuna. On meillä sitoutunutta porukkaa kyllä töissä Sakkylla. Ja hullua, silleen hyvällä tavalla tässä tapauksessa.)

Olisi siis aika varmaan summata reissua yhteen. Mitä jäi käteen, kannattiko lähteä ja miten jatkossa kokemuksia ja luotuja suhteita on mahdollista hyödyntää omassa työssäni ja Valman opiskelijoiden (miksei henkilökunnankin) hyödyksi. Tälleen vielä ihan verekseltään voisin ajatella, että mahdollisuuksia on monia. Katotaan sitten mihin paukut riittää lähteä kehittelemään, koska fakta on, että arkityö imaisee mukaansa niin helposti ja täysillä. Voi olla hankalaa siinä räpistellä vasurilla jotain, joka vaatisi panostusta satasella. Mutta sitä vartenhan sitä verkostoidutaan, jotta löydetään ympärille oikeat tyypit yhteistä päämäärää toteuttamaan. Ja täältä on kyllä löytänyt oikeita tyyppejä, sikäli mikäli haluaa kehittää esim. KV-asioita opiskelijoidemme eduksi, tueksi ja mahdollisuuksiksi. Katotaanpa tulevaisuudessa miten tilanteet kehittyy. Varmaa kuitenkin on, että jo tulevana kesänä muutamalla Valma opiskelijalla olisi Oppilaitos-Vamos hankkeen nimissä mahdollisuus osallistua kansainväliseen nuorisovaihtoon Rautavaaran Metsäkartanolla. Tulevat viikot näyttävät löytyykö opiskelijoista intoa, halukkuutta ja motivaatiota ottamaan hyppyä tuntemattomaan ja lähteä mahdollisesti haastamaan itseään oman mukavuusalueensa, jos ei nyt ulkopuolelle, niin reunoille ainakin. Jos halukkaita löytyy, niin minulla on henkilökohtaisesti mahdollisuus lähteä opiskelijoidemme tueksi Metsikselle. Hau kuul is thät!? Oma längvitsin taitoinen pitkätukka mukana sitsueissöneissä in thö midl of nouvheer. Jeesjees.

Tuliaisina kaikkien luotujen kontaktien ja turkkilaisen vieraanvaraisuuden ilmentymänä olevan pienen puisen arkun lisäksi on roppakaupalla konkreettisia työvälineitä ja harjoitteita, konkreettista tietoa eri maiden tavasta toimia, ammattitaitoa itselleni längvitsin ja KV-asioiden eri näkökulmien huomioon ottamisessa, mahdollisista kompastuskivistä kun mietitään KV-hommia käytännössä, jne. Oikeita asioita helpottamaan ja edistämään työtä. Hyvähyvä. Koska meikä on konkretian miekkonen, niin ois hölömöä, jos olisi vaan jotain höttöä ilman kosketuspintaa matkalaukussa. Paitsi onhan siellä se arkku. Jeesjees.

Tätä kirjoitettaessa olen lähtenyt kotimatkalle ja päässyt jo Istanbuliin saakka. On karvan verran kommeempi pytinki. Ja isompi kun moni muu pytinki, joka ei ole läheskään yhtä iso. Melkein siis tunnen jo kalakukon tuoksun nenässä. Vai onko se taas vaan turkkilaisen lentoyhtiön nahkapenkin aiheuttama ketjureaktio meikäläisen jäähdytysjärjestelmässä. En osaa sanoa. Kolmen tunnin yöunien ja tällasen intensiivisen reissun jälkeen ei kuuppa enää pelitä yhtään. Täytyy reflektoida ajatuksia kasaan ja palata niiden kanssa tänne alustalle joskus lähitulevaisuudessa. Mutta reissu on ehdottomasti ollut kaiken vaivan väärtti! Näitä kokemuksia ei Puijon tornin tai mualiman navan lähimaastosta saa. Heti otan uusiksi kun vaan on mahdollisuus! Jeesjees.

T: 4.5.2019 Istanbulin lentokentältä, Tatu