Tietäjät tietää

Tietäjät tietää. Koulumaailmassa kun koittaa maaliskuu voi sanoa, että maaliskuusta on vain silmänräpäys suvivirteen. Suvivirrestä ei päivääkään. Kesään.

Valmistujaispäivän aamuna silmäkulmaan hiipii kyynel joka vuosi, kun saapuu juhlaan ja suvivirteen valmistuvalle kampukselle. Tänä vuonna se kyynel alkoi hiipiä jo silmäkulmaan maalis- huhtikuussa, en enää edes tarkalleen muista missä vaiheessa juhlaa alettiin valmistella. Eikä sen väliä.

Juhlaa tehtiin yhdessä ja valmistujaispäivänä joku sanoikin, että tästä jää päällimmäisenä mieleen ”helppous” ja kiitollisuus siitä, että ollaan saatu olla mukana. Kiitollinen olen minäkin. Meihin luotettiin täysin. Minäkin luotin. Jokainen otti oman osansa hoitaakseen ja koska luottotyyppien tekemisten perään ei tarvitse kysellä, tarvittaessa otettiin puhelua, Teamsiä ja viestiä, kun porukalla parasta ratkaisua etsittiin. Sitten päätettiin ja toimittiin. On myös kiitollinen olo siitä mitä on saanut oppia ja siitä, että mitä olisi voinut tehdä toisin. Mutta kaikki, ihan kaikki olivat tehtyjen päätösten takana ja lopussa juhlasta ylpeinä.

Teknisesti kaikki meni loistavasti; paitsi nettisivuja korjattiin vielä lähetyksen alkumetreillä ja kaikki selaimet ei sitten toimineetkaan samalla tavalla. Jos jotain olisi pitänyt tehdä toisin, olisin puuttuvan lapun Heikin pöydälle tulostanut. (jos olisin muistanut!) Suuri kiitos meidän ihanalle lähituelle, tukenne on aina korvamaton. (Pekan parkkipaikan olisin kuitenkin edelleenkin pitänyt.)

Juhlan alkumetreillä mietittiin, että mitä erikoisuuksia meillä aloilla on. Lähihoitajalupaus oli yksi niistä, joka haluttiin kaikille näyttää. Laitoin mesessä viestiä PuijoPeakille ja kyselin tornia kuvauspaikaksi. Sain vastauksen, että ”ei se torni kiinnikiinni ole, on sinne avaimet.” Torni siis avattiin meille asioikseen, siitä SUURKIITOS Komppulan Markulle. Minä ajelin päivän hissillä porukkaa torniin ja päätin, että saattaisin suorittaa hissinkuljettajan tutkinnon, Birgitta tälle jo vähän vihreää valoa hymyillen näytti. Meillä oli tornissa kuvauspäivänä aurinko kanssamme ja erittäin rento fiilis. Emme oikein itsekään tiedä mitä tapahtui, kyyneliä on riittänyt ja vieläkään en ole lupausta kokonaan kunnolla katsonut, en pysty, koska se itkettää liikaa. Ei arvannut PuijoPeak, mutta emme mekään- saimme viettää kahden opiskelijan valmistujaisjuhlaa tuona päivänä. Itkettää myös, ettemme sitä saaneet kaikille tarjottua. Tuota päivää kannan kuin lahjaa, sydämessä aina. Kiitos Päivi, Annika, Kristian ja Vilma.

Kolmen minuutin auringossa Kuopion torilla kuvasimme terveiset työelämästä. Tämän tervehdyksen toivoisin tulevassa jäävän elämään jokaisen kampuksen juhlaan. Videotervehdys aiemmin valmistuneelta opiskelijalta toivottavasti nähdään myös tulevaisuudessa.

Musiikkiin liittyy myös hauska tarina. Jäntin Annika minulle totesi, että olipa juhla millainen hyvänsä tai järjestäköön sen kuka vaan, sulla on yksi tehtävä. Kurkota tähtiin, se on kuultava. Panu kysyi, että voisiko seurakunta ottaa musiikin hoitaakseen, johon vastasin, että kyllä, kunhan kurkotellaan tähtiin. Sain kuitenkin tehtäväkseni kysyä kappaleen esittämisen suoraan Jarkolta itse, eikä mennyt hetkeäkään miettimiseen, kun Jarkko suostui ja ideoi omat tähdet esittämään. Muutaman kerran minulta jotain kysyttiin, mutta totesin vastuun musiikista olevan heillä. Kiitos Minna, Emma, Tatu, Heikki ja Jarkko & Miksaaja Heikki Vuorinen.

Tästä tuli meille kaikille tosi rakas biisi ja onkin toivottu, että se kuullaan livenä, kun seuraavan kerran ollaan yhdessä koolla. Toive on esitetty.

On ollut jännä kevät, on pitänyt kertoa mahdollisimman paljon ja silti niin vähän kuin mahdollista. Paksua nahkaa minulla ei vielä ole, eikä luultavasti koskaan tulekaan. Juhlan tekeminen on ollut todella koskettavaa ja ihanaa. Yhdessä tätä on tehty teille. Tähän juhlaan on tarvittu monenmoista osaajaa meidän talosta; vahtimestareita roudaamaan kalusteita, opiskelupalveluja kaivamaan nimiä, opiskelijoita tervehdyksiin eikä nekään nimet itsestään ilmesty. Opettajia ja muita tukipalveluja tekemään vuoden työ ja tulevaisuuden osaajat valmistumaan. Jokaisella teistä on ollut tärkeä osa tässä ja teitä on lämmöllä ajateltu. Olen lukenut viikonlopun ihania viestejänne, kiitos niistä kaikista. Kiitos niistä virheistäkin joita ollaan saatu tehdä, koska oltiin uuden edessä, täynnä toivoa. Olihan lukuvuosi, mutta päätettiin se kaikkien aikojen kevääseen. YHDESSÄ.

Kiitos ihan jokaiselle, halauksin Heli