Maahanmuuttajaopetusta poikkeusoloissa

AMOS eli Ammattiosaajat maailmalta -hanke, starttasi Savon ammattiopistossa alkuvuodesta. Kokeneet opettajat, Sanna Räsänen ja Silja Salminen, toimivat hankkeessa suomi toisena kielenä (S2) opettajina. Heidän yhtenä työtehtävänään on tänä keväänä valmistuvien maahanmuuttajaopiskelijoiden ohjaus. Lisäksi Sanna ja Silja ovat tehneet S2-verkkokursseja.  Tämä haastattelu on katsaus poikkeusolojen aikaiseen maahanmuuttajaopetukseen, kun etäopetusta on takana reilut kaksi viikkoa. 

 Poikkeusolojen kaksijakoiset tunnelmat 

Sanna Räsänen kertoo, että tunnelmat etäopetukseen siirryttäessä eivät olleet pahimmat mahdolliset, sillä hän on aina ujuttanut opetukseensa tietoteknisiä juttuja, kuten Moodlea ja OneDrivea. 

– Monet opiskelijat eivät niistä hirveästi tykkää, mutta juuri siksi niitä onkin ollut tärkeä ottaa mukaan, että kynnys käyttää tietotekniikkaa opiskelussa madaltuisi, Sanna perustelee. 

Poikkeusolojen etäopetukseen hänen ei siis onneksi tarvinnut lähteä puhtaalta pöydältä. Sanna kuvaa olonsa olleen suhteellisen rauhallinen, kun tieto koulujen kiinni menemisestä tuli.   

–Silloin konkretisoitui, että elämme poikkeuksellisia aikoja. 

Silja Salminen puolestaan kertoo tunnelman olleen kaksijakoinen, kun uutinen etäopetukseen siirtymisestä annettiin. 

– Toisaalta tuntui helpottavalta, koska koulun ollessa auki tartuntoja olisi varmasti paljon enemmän ja oltaisiin sairaana kaikki. Samalla heräsi kuitenkin huoli kaikkein heikoimpien puolesta; tiedän monta opiskelijaa, jotka eivät ilman tukea pärjää, Silja kertoo. 

Muutos luo mahdollisuuksia 

Sekä Sanna että Silja näkevät tilanteessa myös mahdollisuuksia. 

– Nyt opiskelijat joutuvat perkaamaan tuttavapiiristään apua, eikä auta natista opettajille, vaan on ruvettava tekemään itse, Silja toteaa pilke silmäkulmassa. 

– Uskon, että tässä kaivetaan ihmisistä heidän omia, piilossa olevia voimavaroja esille, hän jatkaa.  

Sanna on samoilla linjoilla.  

– Tuli sellainen olo, että nyt koetetaan! Maahanmuuttajatyössä helposti tiedämme, mikä toimii ja mikä ei, mutta pakkotilanne voi tuoda uusia puolia esille. Ratkaisut löytyvät, kun on pakko. Tilanteen voi siis nähdä jopa mahdollisuutena. 

Sanna jatkaa, että huoli opiskelijoista nousee pintaan nyt, kun jakso loppuu. Monilta opiskelijoilta on kuitenkin tullut palautuksia, ja useat ovat menneet tehtävissä eteenpäin, joten hän on luottavainen kokonaisuutta ajatellen.  

– Suurin osa meidän opiskelijoista on aikuisopiskelijoita, ja se on vahvuus. Heiltä löytyy itseohjautuvuutta vaativissa tilanteissa, ja opinnot yleensä etenevät, jos he vain uskaltavat pyytää apua, Sanna toteaa. 

Silja jatkaa, että itseohjautuvuus on ollut jo havaittavissa esimerkiksi niin, että opiskelijat ovat ottaneet kuvia tehtävistä ja lähettäneet niitä kotiin ulkomaille, mistä sukulainen on voinut auttaa tehtävän teossa. 

– Nykyiset viestintävälineet ovat näppäriä ja onneksi niitä osataan ainakin jonkin verran käyttää. Surkeinta tämä on tietysti heille, jotka ovat digitaalisten laitteiden kanssa ihan hukassa, Silja huokaa.  

Puhelinsoitolla pääsee pitkälle 

Sanna kertoo, että suurin osa hänen ohjauksessaan olevista opiskelijoista on valmistumassa, ja jokainen heistä suorittaa omia opintojaan. Tämä tarkoittaa, että on hyvin yksilöllistä, millaista tukea kukin opiskelija tarvitsee selvitäkseen tehtävistä. Sanna on seurannut opiskelijoiden etenemistä Moodlessa tai muilla tavoin. Jos on näyttänyt siltä, etteivät opinnot etene, hän on soittanut. Joskus opiskelijat ovat myös soittaneet itse apua pyytääkseen. 

Sekä Sanna että Silja kokevat puhelinsoiton olevan paras väline yhteydenotossa, sillä opettaja ja opiskelija voivat heti esittää kysymyksiä ja vastata toisilleen. Suullinen kanava tuntuu luontevalta, ja samalla on tullut puhuttua muistakin kuulumisista. 

– Koronavirukseen liittyvät asiat ovat puhututtaneet paljon, Sanna sanoo. 

– Puhelinsoitto on ollut hirveän tärkeä. Lisäksi olemme ottaneet kuvia näytöiltä ja lähettäneet niitä WhatsAppissa puolin ja toisin. Näin on aika hyvin päästy eteenpäin. Puhelin ja Wilma ovat olleet tärkeimmät yhteydenpidon välineet, Sanna summaa.  

– Opiskelijoille lähetetään valtava määrä viestejä, ja sinne hukkuvat helposti tärkeätkin asiat. Tästä syystä olen jopa vältellyt Wilmaa, Silja sanoo. 

Hän jatkaa, että on ollut Skype-yhteydessä parin opiskelijan kanssa, mutta suurin osa haluaa puhua puhelimessa. Sanna ei ole järjestänyt etäopetusta Skypen tai Teamsin kautta, sillä valmistuvilla opiskelijoilla on usein työelämäjakso hoidettavana muun opiskelun lisäksi, eikä sopivaa yhteistä aikaa löydy. Molemmat opettajat toteavat, että puhelinsoittoja on helpottanut se, että jotkut opiskelijat ovat jo entuudestaan tuttuja.  

– Opiskelijan on helpompi ottaa puhelu vastaan tutulta henkilöltä, Silja toteaa. 

Viime päivinä Silja on ollut antamassa lähiopetusta erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Lisäksi oppimateriaalia on lähetetty perinteisesti postin kautta. 

– Paperiversioihin olen merkannut pakolliset tehtävät vihreällä, rastinut punaisella yli, mitä ei tarvitse tehdä ja oranssilla merkinnyt lisätehtävät, joilla voi korottaa arvosanaa. Kaikki keinot ovat siis käytössä, Silja naurahtaa.  

Seuraavassa jaksossa Sannalla alkaa S2-kurssi maahanmuuttajaryhmälle. Hän on lähettänyt ryhmälle paperiset opiskelumateriaalit postissa ja pitää sen lisäksi Teams-oppitunteja lukujärjestykseen merkityn työjärjestyksen mukaan. 

– En tykkää, jos kategorisesti ajatellaan, että maahanmuuttajat eivät pysty etäopiskeluun, kyllä pystyvät! Kaikki eivät ole samanlaisia, niin kuin eivät ole kantasuomalaisetkaan opiskelijat, Sanna toteaa. 

Pientä nostetta ei voi olla liikaa! 

Molemmat opettajat ovat todenneet, että etäyhteydelläkin voi saada onnistuneita kohtaamisia opiskelijoiden kanssa. Sanna painottaa, että positiivinen palaute saa paljon hyvää aikaiseksi, olipa tilanne mikä tahansa. 

– Maahanmuuttajaopiskelijat tekevät paljon töitä, että pystyvät ylipäätään olemaan meillä opiskelemassa, vaikka se ei arvosanoissa aina näy. On mukavaa saada antaa palautetta, vaikka sujuvasta puheesta puhelimessa. Pientä nostetta ei voi olla liikaa! 

Silja on havainnut, että opiskelun aktiivisuus on aivan eri luokkaa, kun valmistuminen häämöttää.  

– Valmistuvat opiskelijat ottavat yhteyttä ja kysyvät, milloin ehdin tarkistaa tehtäviä. Nämä onnistumisen siemenet on tosin kylvetty jo ennen tätä erityistilannetta. He ovat myös uskaltaneet rohkeasti käyttää uusia välineitä, kuten Moodlea, hän kertoo. 

– Pian nähdään, onnistutaanko yhteishaun kielitestauksessa! Tänä keväänä hakijoiden kielitestit järjestetään videopuheluina poikkeusolojen vuoksi, Silja jatkaa. 

Uusien toimintatapojen syntymistä vauhdittaa se, että vanhoja tapoja joudutaan nyt väkisin miettimään uusiksi. Jotkut opettajat ovat muuttaneet tai helpottaneet tehtävänantoja ja uutta opiskelumateriaalia on jo tehty.  

– Nyt mietitään, miten oppi saadaan yksinkertaisimmin perille ja tutkinto suoritettua tyydyttävällä tavalla, Silja sanoo.  

Koulu luo turvallisuutta 

Haasteita etäopetuksen onnistumisessa kasvattaa teknisten välineiden haltuunotto sekä tekniikan toimivuuden epävarmuus. Heikko kielitaito ja oppimisvaikeudet korostuvat tällaisessa tilanteessa. Niin maahanmuuttajaopiskelijoilla kuin muillakin voivat myös kotiolot aiheuttaa vaikeuksia ja ongelmat päästä kasautumaan nyt, kun kotona on oltava tiiviisti. 

– Koulu voi olla kahdella tavalla turvapaikka; se voi olla hetkellinen turvapaikka, mutta koulu myös pitemmällä tähtäimellä nostaa ihmisen jaloilleen ja auttaa luomaan turvallisen elämän, Silja toteaa. 

Sanna huomauttaa, että poikkeusoloissakin täytyy luoda turvallinen opiskeluilmapiiri. Tämän saavuttamiseksi opiskelijalla tulisi olla tunne, että he tietävät, mitä ovat tekemässä ja keneltä voi pyytää apua. 

– Opettaja ei saisi olla vain nimi viestin lopussa, vaan hänen olisi tultava jotenkin henkilökohtaisemmaksi. Keinoja tähän ovat esimerkiksi video, puhelu tai mikä tahansa muu yhteys, joka antaa kasvot opettajalle, hän sanoo. 

Tästä vähän yllätyin 

Silja kertoo tarkastaneensa sähköpostin aamulla ja uudestaan iltapäivällä. Hän huomasi, että lähes neljäkymmentä viestiä oli tullut päivän aikana. 

– Nyt olisi tärkeää harkita, mitä viestejä kenellekin lähettää. Voisimme kaikki hiukan hillitä viestinnän määrää, hän toteaa. 

Positiivisiakin yllätyksiä on tullut vastaan. 

– Muutamat opiskelijat rupesivat tosi napakasti tekemään hommia ja olin tästä hyvin ilahtunut! Sekin on ilahduttanut, että turvaohjeita on noudatettu tarkasti, esimerkiksi käsien pesusta ja turvaväleistä on huolehdittu hienosti, Silja kertoo. 

Edessä on pitkä kevät, sillä hallitus on linjannut etäopetuksen jatkuvan 13.5. saakka. Sannan ja Siljan mielestä tärkeintä juuri nyt on jatkaa yrittämistä sinnikkäästi ja aktiivisesti, että opinnot etenevät.  

– Jos eteen tulee asia, jota ei yksin pysty ratkaisemaan, on mietittävä, voisiko sen oppia myöhemmin. Täytyy siis muistaa myös armollisuus siinä, että kaikkea ei voi oppia yksin, Silja sanoo. 

Sanna toteaa, että etäopetus tarjoaa mahdollisuuksia oivalluksiin siinä missä lähiopetuskin. Opettajana hän törmää nytkin tilanteisiin, joissa opiskelija ei olekaan ymmärtänyt tehtävää, vaikka näin on luullut.  

– Kun on pakko, palaset kuitenkin loksahtavat paikoilleen. On hienoa, jos opiskelijalla on jokin tukiverkko, joka auttaa, ja onneksi monilla maahanmuuttajaopiskelijoilla verkostot tuntuvat toimivan hyvin. Kannustan kaikkia kokeilemaan etäopetusta rohkeasti, tästä voidaan oppia tosi paljon ja saada paljon hyvää aikaiseksi! Sanna kannustaa. 

– Meiltä on valmistumassa hirmuisen hyviä työntekijöitä monille eri aloille. Heille pitäisi antaa mahdollisuus, kuuluvat Siljan terveiset tutoropettajien kautta työnantajille. 

Kirjoittaja Heli Suutari
Amos – Ammattiosaajat maailmalta, moninaistuva työelämä // 2020-2022