Yhteisillä rajapinnoilla - Vetovoimainen vanhustyö ja Parasta Pohjois-Savoon!

Parasta Pohjois-Savoon! –hanke on käynnistynyt 1.1.2019 ja yhtenä toimenpiteenä on kouluttaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä hyödyntämään taide- ja kulttuurilähtöisiä menetelmiä, sekä omaa osaamista mahdollisimman laajasti työssä. Tavoitteena on näin lisätä työn mielekkyyttä sekä työssä viihtymistä ja sitä kautta parantaa asukkaiden ja asiakkaiden elämänlaatua. Työn sisällöllinen kehittyminen ja työssä viihtyminen lisää sosiaali- ja terveysalan työn veto- ja pitovoimaa. Hankkeessa mukana olevista 36 sosiaali- ja terveysalan työyksiköstä suurin osa on vanhustyönyksikköjä. Tästä näkökulmasta olemme vahvasti samalla asialla Vetovoimainen vanhustyö –hankkeen kanssa.

Vetovoimainen vanhustyö on kaksi vuotta kestävä hanke Pohjois-Savon alueella, jonka tavoitteena on lisätä vanhustyön veto- ja pitovoimaa kehittämällä vanhustyön toimintaa ja työn mielekkyyttä. Hankkeen yhteistyökumppanit ovat vanhustyön toimijoita ja yhteistyökumppaneiden yksiköissä työskentelee yhteensä lähes 1700 työntekijää vanhustyössä. Visiona on, että vanhustyö on vetovoimaista, työntekijät ovat sitoutuneet työhönsä ja että vanhustyössä riittää tulevaisuudessa koulutettua, osaavaa ja hyvinvoivaa henkilöstöä.

Vanhustyön vetovoimaisuus ja houkuttelevuus ei ole paras mahdollinen. Vanhustyö on näyttäytynyt viime vuosina hyvin negatiivisessa valossa, vaikka positiivisessa valossa vanhustyöstä voisi myös kirjoittaa ja paljon. Vanhustyössä osataan toimia luovasti ja asiakaslähtöisesti. Mutta, hyvät uutiset eivät ole uutisia! Vanhustyön kiinnostavuus sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa tarvitsee myös nostetta, sillä Itä-Suomessa tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän vanhustyön ammattilaisia. Tämän päivän uutisoinneissa olemme saaneet lukea vanhustenhuollon hoitajamitoituksen nostamisesta asteittain 0,7:n, joka toteutuisi alkuvuodesta 2023. Jotta pääsemme tuohon mitoitukseen, tarvitaan lisää alasta kiinnostuneita ja alalle soveltuvia henkilöitä.

 

Yksi vanhustyössä negatiiviseksi koettu asia on työssä rutinoituminen. Rutiinilla työtä samanlaisesti päivästä toiseen toteuttava työntekijän on vaikea löytää työstään iloa, luovuutta ja kehittämisen paikkoja. Vanhusasiakkaasta tulee työn kohde ja työstä suoritettavien tehtävien lista. Mutta, keskiössä ovat ihmiset: hoitajat, joilla on vanhustyössä vaadittava ammattitaito ja laaja osaaminen, sekä asiakkaat ja asukkaat, joilla on pitkä eletty elämä takanaan kaikkine tapahtumineen ja kokemuksineen. Kyse ei ole työtehtävistä, vaan kyse on yhdessä elettävästä elämästä. Jos elämä jää tehtävien jalkoihin, ei sellainen elämä ole elämänmakuista. En haluaisi olla työntekijän työtehtävien kohde, minä haluan olla ihminen, yksilö, persoona, joka tarvitsee apua, koska vanheneminen ja eletty elämä on heikentänyt toimintakykyä enkä selviydy enää itsenäisesti kaikista arjen asioista. Minä tarvitsen elettävää, hyvää elämää. Ja tässä meillä on vielä parannettavaa. Aikoinaan bussissa kaksi rouvaa keskusteli ja toinen heistä sanoi: ”Mikään ei kuulemma ole niin hankala hoidettava kuin vanhus, jolla on piintyneet tavat.” Lauseen voisi kääntää kuulumaan: ”Mikään ei ole niin hankalaa kuin hoitaja, jolla on piintyneet tavat!”

Tarvitaan siis uudenlaista ajattelu- ja toimintatapaa. Yksilöllistä kohtaamista. Omien vahvuuksien ja työkavereiden vahvuuksien huomioimista ja hyödyntämistä mahdollisimman laajasti. Heittäytymistä, uskallusta, rohkeutta, sopivasti hulluutta ja roppakaupalla luovuutta. Lupaa kokea työniloa. Työn ja itsensä rakastamista. Meistä jokainen on hyvä jossakin – niin työntekijöistä kuin asiakkaista ja asukkaistakin. Voimavarat on löydettävä ja valjastettava käyttöön. Vanhustyössä hoitosuhde voi kestää vuosia – silloin ei ole yhdentekevää, millaisia ne vuodet ovat niin vanhusasiakkaalle kuin työntekijälle. Positiivista on nostettava ja tuotava esiin, muuten se jää negatiivisen jalkoihin. Annetaan luovuuden kukoistaa ja tehdään vanhustyöstä yksi halutuimmista sosiaali- ja terveysalan alueista. Useimmat meistä toivovat saavansa elää mahdollisimman pitkään ja pitkään eletty elämä tarkoittaa vanhenemista. Vanhuuden tulee olla ikävaihe jota voi odottaa turvallisin mielin.

 

Merja Laitinen, hankepäällikkö, Parasta Pohjois-Savoon! –hanke

Satu Villanen, projektipäällikkö, Vetovoimainen vanhustyö-hanke